Virossa oli viileää huhtikuun loppupuolella

tämän kartanokuvan nimesin satulinnaksi

Viime kevään maalauskurssilta tuttu Eiveren kartano Viron Järvamaassa, noin 90 km Tallinnasta Tarton suuntaan, osoittautui toisellakin kerralla viehättäväksi retkikohteeksi.  Meitä akvarellimaalarinaisia oli paikalla iloinen seurue, jotka ymmärsivät virikkeellisen ympäristön sekä hyvän ruuan ja juoman päälle.  Paras kurssitoveri oli taiteilijasiskoni Mari, jonka kanssa jaoimme tyylikkään hotellihuoneen.  Nukkumisesta ei tahtonut tulla mitään, kun maailmanparantamista riitti.  Tiiviskurssien paras anti on yhdessä tekeminen ja yhdessä viihtyminen.  Ja maailma on pieni.  Löysin yllättäen kurssilta eläkkeellä olevan työtoveri-Ullan sekä kesämökkinaapuri-Eevan.  Heidänkään kanssaan jutun aiheista ei ollut pulaa.

Torstaina, ensimmäisenä maalauspäivänä, keskityimme sormiharjoitteluun sitruunoiden ja munakoisojen parissa.  Kiersimme myös kartanon laajan puutarhan ja ulkorakennukset, otimme valokuvia ja silittelimme pehmoisia minilampaita.  Suloisin oli kaksi ja puoliviikkoinen Elmeri, joka halusi syliin.

ensimmäinen harjoitustyöni oli asetelma

kartanon pihapiirissä on pieniä lampia, joihin vanhat puut heijastuvat

Perjantaina moni meistä innostui maalaamaan kartanon eläimiä.  Suosituin aihe oli kirjava kukko.  Minua viehättivät vuohet ja pienet kilit.  Olisimme päässeet jopa lypsylle, mutta kukaan ei rohjennut.

talliin siivilöityi salaperäinen ulkovalo

nämä pojat poseerasivat ujosti

tallikissa voi pulskasti

Lauantaina kävimme lähikaupunki Paidessa markkinoilla ja taidetarvikeostoksilla.  Palattuamme uskaltauduin maalaamaan Eiveren viimeisen päälle entisöityjä sisätiloja.  Isäntäperhe Janne, Isa ja herttainen pikku-Nellie hoitavat kartanoaan rakkaudella.  Vierailla on siellä ylellisen hemmoteltu olo.

aulatiloja hallitsee syvän punaruskea sävy

vanhat öljylamput kiehtoivat viime vuoden tapaan

Sunnuntaina ehdimme maalata aamupäivän tunnit.  Kirkas aurinko loi puutarhaan upeat varjot.  Mikäpä niitä oli ikuistaessa.  Tukevan lounaan ja vielä tukevampien sacherkakun viipaleiden jälkeen lähdimme kaihoisin mielin kotimatkalle.  Sunnuntai-ilta ei ole paras mahdollinen paluupäivä, sillä laivalla oli mieletön tungos.  Täysin voipuneina hyvästelimme kurssitoverit, joita toivottavasti tapaamme taas seuraavilla virikekursseilla.
Lena, kartanohuumassa

ps. viime kevään tunnelmakuvia löytyy kotisivuiltani

 
lähtöpäivänä paistoi aurinko ja varjot olivat mahtavia

tämän pihapiirikuvan viimeistelin vasta kotona