sade on maalattu akryyliväreillä

ensimmäinen maalauspäivä pe 14.8.2009

Elokuun puolessa välissä osallistuin jo kolmannen kerran Finnsin kansanopistossa järjestetylle maalauskurssille.  Opettajat sekä lähes puolet kurssitovereista olivat tuttuja.  Ensimmäisenä päivänä teimme pihapiirissä luonnoksia, jotka toimivat verryttelynä.  Kurssin teema ei ollut helppo.  Hylätyt paikat ja jätetyt jäljet saivat meidät pohtimaan, mitä muistoja meistä aikanaan jää.  Opettajallamme Mira Kalliolla oli mukana kuvia, jotka innoittivat tekemään niistä omia versioita.  Otsikkokuvani malli on Miran Pietarin-matkalta.  Toinen maalaukseni Ruukut pohjautuu omaan kuvaani, jossa ajan patina on jättänyt ihmisen muovaamiin ruukkuihin jälkensä.

ajan patinoimat ruukut

toinen maalauspäivä la 15.8.2009

ensimmäinen sommitteluharjoitus

Miran toisen päivän harjoitustehtävänä oli valita kuva, josta piti tehdä kolme rajausta.  Niistä yhden sai valita maalauksen kohteeksi.  Kaksi muuta leikattiin kuvasta irti.  Ne sekoitettiin ja jokainen sai vetää yhden.  Toisen maalauksen aiheena oli yhdistää oma kuva ja sokkona vedetty toinen kuva yhdeksi kokonaisuudeksi.  Toki taiteilijan vapautta sai käyttää, jokainen teki oman näköisensä version.

toinen sommitteluharjoitus

Sadekuvan innoittamana kokeilin rohkeasti valumateemaa.  Yllättäen sain aikaiseksi täysin abstraktin maalauksen, jossa värivalumat rytmittävät työn.

valumia

kolmas maalauspäivä su 16.8.2009

luolamaalaus

Aloitin kolmannen maalauspäivän urakan viimeistelemällä edellisenä päivänä tekemäni luolamaalauksen pohjan.  Luolamaalausinnostus levisi, kun yhdellä kurssilaisella oli mukana komeasti kuvitettu kirja ranskalaisista luolista.  Päivän toinenkin aiheeni oli eksoottinen.  Jatkoin vuoristosarjaani valokuvan perusteella, jonka olin ottanut lentokoneen ikkunasta jo muutama vuosi sitten.

siniset vuoret

Kurssin kohokohta oli Suuri Katselu.  Jokainen laittoi vuorollaan kolmen päivän aikana maalaamansa työt esille.  Oli mielenkiintoista nähdä, miten valtava kirjo maalauksissa oli.  Olin oikein ylpeä, kun taidehistorian opettajamme Eeva Väänänen myönsi minulle jokavuotisen kunniapalkinnon parhaasta kehittymisestä maalaustaiteen saralla.  Palkinto oli kultahippupullo puolalaista vodkaa, joka luvalla sanoen maistuu kaamealle.

opettajamme Mira arvioi maalauksiani

Lena, kultahipuin palkittu kurssilainen