tässä puikolla (= kuivaneula) metallilaatalle piirrettyjä kukkia

Carborundumia, monotypiaa ja kuivaneulaa.  Kokeilemme näitä kaikkia neljän päivän hiihtolomakurssilla WeeGeen grafiikanpaja IIKAssa.  Opettajana on akvarelli- ja tussikurssin vetäjä Kirsi Tiittanen ja yhdeksästä kurssikaveristakin suurin osa on ennestään tuttuja. 

Olen aivan häikäistynyt uusista tekniikoista.  Ensin kiinalainen tussimaalaus, nyt carborundum.  Tekniikassa metallilaattaan lisätään gessoa ja erikarkeusasteisia hiekkoja.  Massaa voi käsitellä siveltimellä tai puikolla tai pahvinpalalla, kekseliäisyys on valttia.  Carborundumiin voi myös tehdä kuivaneulapiirroksia.  Metalligrafiikkaan sen yhdistää vedostaminen. 

Eilen, ensimmäisenä kurssi-iltana työstimme posket punaisina laattojamme.  Tänään jatkamme.  Laattojen pitää antaa kuivua vähintään kaksi vuorokautta.  Niinpä lauantaina pääsemme vedostamaan eiliset laatat ja sunnuntaina tämänpäiväiset.  Kyllä jännittää.
Lena, grafiikkaoppilas

lehtiaiheinen metallilaatta, jossa gessoa ja carborundum-hiekkaa

ensimmäinen lehtivedos - valmis kuva on aina peilikuva laatasta

toinen lehtivedos 

Lauantaina meillä oli grafiikkapajalla 6,5 tunnin täysi työpäivä.  Hyvä että hädin tuskin maltoimme syödä eväsleivät.  Kirsi selvitti aamulla perusteellisesti laattojen vedostamisen tekniikan.  Kuivuneille metallilevyille levitettiin ensin tylpillä siveltimillä painoväri.  Hetken lämpölevykäsittelyn jälkeen ylimääräinen väri poistettiin.  Parhaat apuvälineet olivat sukkahousut, silkkipaperi sekä vanhojen puhelinluetteloiden sivut.  Erityisen tärkeää oli lopuksi puhdistaa laatan reunat.  Siitä tunnistaa ammattilaisen, opettaja kommentoi.
 

kukkakimppulaatta, jossa on paljon carborundum-massaa 

ensimmäinen kukkakimppuvedos

toinen kukkakimppuvedos

Metallilaatan puhdistuksen ajan vedostuspaperit uivat vesialtaassa.  Nyt ne kuivattiin kevyesti makulatuuripapeiden välissä.  Prässin alle laitettiin ensin suojapaperi, sitten laatta kuvapuoli ylös päin, sitten vedostuspaperi, sitten suojapaperi, sitten huovat.  Käytössämme oli pieni käsikäyttöinen prässi ja suuri sähkövempain.  Kun kaikki pääsivät vauhtiin, prässeille oli jatkuva jono.  Kirsi muisti sanoa joka välissä, että likaisilla käsillä ei saa koskea mihinkään.  Neuvo oli aiheellinen, sillä painoväripaholainen uhkasi jättää mustia sormenjälkiä sinne sun tänne.

Jännitys oli suuri, kun ensimmäiset vedokset paljastuivat prässin alta.  Iloisia yllätysiä sattui, samoin myös vähemmän iloisia.  Minun herkät kukkani tulivat prässin läpi liian hentoisina.  Opettaja kehoitti kaivertamaan lisää ja yrittämään uudelleen.  Kosteat vedokset laitoimme tiukan painon alle oikenemaan. Huomenna sunnuntaina olemme jo kokeneita vedostajia.  Odotan innolla, mitä saamme aikaiseksi!

tässä kolme naamioaiheista laattaa

tässä samat laatat painovärin kera 


tässä yksi naamiovedoksista - olen asetellut kaksi erillistä laattaa samalle paperille

tässä toinen versio