carborundum-ruusu

tässä tyypillistä carborundum struktuuria

Carborundum-kurssin neljäs ja viimeinen päivä oli jännitystä täynnä.  Eiliset kokeilut olivat tuoreessa muistissa, kun pääsimme vedostamaan perjantaina tehdyt laatat.  Eikä siinä kaikki.  Nyt oli hauska ottaa toinen ja kolmaskin vedos parhaista laatoista.  Eikä siinäkään kaikki.  Kirsi -opettaja piti meille vielä yhden teoriajakson, jonka avulla opimme tekemään monotypioita.  Puhtaille metallilaatoille voi telata tai maalata väriä/värejä ja työstää pintaa siveltimellä maalaamalla tai käyttämällä apuvälineitä.  Minä tein parhaat monotypiani pahvinpalan avulla.

tähän monotypiaan opettajakin oli tyytyväinen

tässä malliesimerkki liiallisesta värin käytössä, prässissä ääriviivat levisivät

Pitkin päivää prässien luota kuului huokailuja "voi miten ihana".  Tällainen kurssi on kullanarvoinen itsetunnolle, sillä vahingossakin voi saada aikaiseksi hienoja töitä.  Näin kävi minulle, kun koevedostin uuden version kirsikankukkia.  Olin malttamaton, enkä puhdistanut laattaa viimeisen päälle.  Valmiissa kuvassa on hieno sininen heijastus - eikä koko työssä ole käytettyä siniväriä lainkaan! 
Lena, carborundum-fani

kirsikankukkayllätys

tässä esimerkki, miten erisävyisiä vedokset voivat olla ja
toinen esimerkki siitä, miten tarkkana pitää olla paperin kohdistuksen kanssa
(oikeanpuoleinen on aivan liian lähellä reunaa)