punikkitatteja

Syyskuun ensimmäinen sieniretki onnistui yli odotusten.  Isot kanttarellit yrittivät piiiloitella sammaleen keskellä, meheviä punikkitatteja löytyi runsaasti ja suosikkisuolasieniäni karvalaukkuja keräsin sydämen kyllyydestä.  Herkkutatit pakoilivat tällä kertaa, mutta eilen löydetty loistoyksilö (edellinen otsikkokuva) odottaa pääsyä ohuiksi pihveiksi pannulle.  Kun maistoimme Jussin kanssa ensimmäisen kerran herkkutattipihvejä, kokemus oli herkullinen.  Suosittelen.

Punainen kärpässieni houkutteli maalaamaan.  Pelotti kerätä pari loistoyksilöä malliksi, sillä sen myrkyllisyys on tiedossa.  Valkoisia kärpässieniä en edes vilkuillut.  Radio Häme kertoi juuri, että kokenut sienestä oli kuollut niitä syötyään.  Minä en suostu laittamaan pataan ensimmäistäkään sientä, jota en tunne.  Meidän perheen vakiolajit rajoittuvat kanttareilleihin, tatteihin, leppärouskuihin, karvalaukkuihin ja tietysti aina yhtä herkullisiin suppilovahveroihin.  Olen jo muutaman löytänyt, mutta ne päätyivät ruuaksi, ennen kuin ehdin ne maalata.  Mutta syksy on vielä nuori...
Lena, esteettinen sienestäjä

leppärouskuja

haperoita